torstai 14. helmikuuta 2013

Jättiläis-isoisän hansikkaat

Tämä tarina juontaa juurensa erääseen työpäivään, jolloin neuloin suuren suuria lapasia. Työkaverini uskotteli toiselle niiden tulevan jättiläis-isoisälleni, ja tästä nämä punaiset hansikkaat saivatkin nimensä. 


No, eihän niistä jättiläisisoisän hanskoja tullut vaan lasten koon huopatumput. Omaan käteen piti sopia, mutta toisin kävi. Pesukoneessa huovutus on siinä mielessä jännää hommaa, ettei koskaan voi olla ihan varma lopputuloksesta. Lankana Novitan Huopanen, ensimmäistä kertaa kokeilussa. Koko kerän sain näihin pikkusiin tumppuihin tuhlattua. Huopunut pinta oli jotenkin nyppyinen ja huopui tosi kovaksi, vähän kuin kunnon huopikkaiden huopa. En kyllä varmaan toista kertaa tätä lankaa osta, parempiakin huovutuslankoja löytyy.

                        
Parempi esimerkki huovutetuista lapasista ja langasta on rakkaat raitalapaseni <3.  Parsin puhkikuluneet peukalot ja pyöritin samassa koneessa toisten lapasten kanssa. Nämä olivat ensimmäisen huovutuksen jälkeen juuri oikean kokoiset, eikä tämä uusintapesu niitä pahentanut. Hieman kutistuivat vielä, mutta istuu käteen yhä hyvin. Lankana islantilainen Létt Lopi-villalanka, harmaa ja kanervanpunainen. Lanka huopui ainakin näissä lapasissa ja eräissä vahingossa huopuneissa sukissa pehmeäksi, tasaiseksi ja mukautuvaksi mutta tiiviiksi. Muita lapasia en juurikaan ole käyttänyt tänä talvena. 

Kolmannet ja neljännet huovutetut lapaset olen tehnyt Drops Eskimo-langasta. Siinä myös ongelmana jäykkä lopputulos, muuten tykkään tästä langasta todella paljon; ihanan pehmeää ja joutuisaa neuloa ja eri värejä on saatavilla paljon. 

Millaisia kokemuksia teillä lukijoilla on pesukoneessa huovuttamisesta tai hyvistä huovutuslangoista? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti